Valmistautumista ja lepoa

Nyt kun ollut pakko levätä on taas pystynyt keskittymään kirjoittamiseen. Viime viikon extempore reissu Lontooseen toi mukanaan liitoskivut. En osannut yhtään varautua näihin vaikka olenkin viettänyt paljon aikaa raskaus-aiheisten blogien ja kirjojen parissa. Lontoossa kävely vielä onnistui ilman suurempia irvistelyjä joten vajaan viikon reissu saatiin täytettyä juuri sopivasti. 

Olen jo viikolla 23+2 ja tajusin etten ole vielä hankkinut tytölle mitään. Päädyin siis H&M:n lastenosastolle hiplailemaan unileluja ja mekkoja. Mukaan lähti kuitenkin aika neutraalia vaatetta harmaiden nallehousujen ja pehmolelun muodossa jonka ajattelin pakata mukaan myös sairaalalaukkuun. 

Viime vuonna vielä asuessani Lontoossa missasimme kiireisten työaikataulujen takia R:n kanssa Winter Wonerlandin. Joten se täytyi tietenkin laittaa tehtävien asioiden listalle heti syömisen jälkeen. Lunta ei Lontoossa ole mutta joulutunnelma on silti saatu kerättyä onnistuneesti Hyde Parkiin. 

Espanjalaisten churrojen, ihmisvilinän, Cadburryn suklaisen kaakaon ja maailmanpyörän kierroksiin oli ihana hukkua. Ensi vuonna saan toivon mukaan vietyä oman pikkuiseni kokemaan saman.

Maanantaina palasin taas omaan rytmiini joka on tällä hetkellä aivan sekaisin. Tammikuu tulee kovaa vauhtia ja sen mukana kelan paperit, 30 viikon merkkipaalu, uusi reissu Lontooseen ja toivon mukaan myös vähän enemmän tavaraa omaan makuuhuoneeseen.

Tammikuu on aikaa jolloin kaikki ryhdistäytyvät jollain tapaa ja omissa suunnitelmissa onkin synnytykseen valmistautuminen. Viime ja tässä kuussa lisäsin veden juontia ja tammikuusta synnytykseen asti lisään liikuntaa, kerään lisätietoa synnytyksen kulusta ja osallistun aktiivisesti perhevalmennukseen. 

Blogin päivittäminen useammin in myös listalla. Muutaman postauksen olenkin jo suunnitellut valmiiksi. 

                                                                        Love, B

Väsymyksen valtakausi

Olen käynyt läpi todella oudon viikon. Raskaus-aika väsyttää muutenkin mutta sängystä ylös pääseminen, suihkussa pyörähtäminen tai ruoan laittaminen ei ole onnistunut. Täytyy myöntää etten kyllä ole yrittänytkään. 

Tein kompromissin ja päätin antaa väsymykselle vallan ja kaikelle muulle tekemiselle aikaa ensi viikolla. Netflixistä Gilmore girlsien 4. kausi, paljon unta, lenkki koiran kanssa ja super nopeasti toimitettu pizza suoraan kotiovelle tekivät kaikesta hieman helpompaa. 

Pääsin viikkoon 19 ilman komplikaatioita mistä saan olla kiitollinen. Baby potkii kovasti mikä tuo iloa päänsärkyjen ja nousevan painon keskelle. Yksinäisyys on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa hiipiä lähemmäksi ja huoli siitä miten muka osaisin pitää toisesta huolta kun olen itsekin sen kanssa täysin eksyksissä. 

Rehellisesti sanottuna hieno suunnitelmani lukion viemisestä loppuun ja ammatin löytäminen myöhemmin eivät näytä hyvältä. Motivaatio on kadonnut jonnekin lumeen sekaan eikä sänkyyn jääminen ikuisiksi ajoiksi kuulosta enää niin huonolta ajatukselta. 

Makaaminen ei kuitenkaan tuo ruokaa pöytään eikä lapselle tarvittavia asioita. Joten uusi suunnitelma on tehtävä ja motivaatiota lähden etsimään kun aura on ehtinyt käydä pihassa.

Translation: Grateful to have made it to week 19 without any complications. Loss of motivation has been hanging around the house and my great plans of finishing up school and finding myself a career might need a big change. 

In the mean time, Gilmore Girls, pizza and too much sleep have been filling my very 'busy' schedule.

 Love, B

Week 10, scans and the bowl

Just like my tiny 22 y.o existence has been up until now - a roller coaster, so is my early pregnancy. My first weeks were the worst. I didn't get to hug the bowl as they say but I couldn't get up either.

For the past week and half I've woken up feeling a bit more like myself again. Thank  fuck for that. Now, I'd be happy to report that even though the nausea doesn't eat (what irony) the majority of my day my body decided that the bowl party would start at week 10.

Can't complain too much to be fair because for some mysterious reason after 3 weeks of waiting my teachers still haven't gotten around to send me my lessons. Reading and taking multiple naps a day is what I was born to do anyway, I'm sure.

Now to the part I'm actually here to talk about. I received an invite to my first scan this week. Safe to say the next two weeks are going to be longest weeks I've ever encountered in my whole life. If you didn't know already apart from being creatively lazy, I am also hugely inpatient. Trust me this has caused more issues for me than anyone else.

On to another topic that has caused some hair tugging this week; baby names. They are frustrating and as one of my favorite quotes says 'you never know how many people you hate until you have to pick a name for your baby'. Damn true. Although I don't know the sex yet I'd like to think that this is one of those things I'll get prepared for on time. For once.

Baby gear is a whole other thing I won't get into now partly because I'm hungry again which makes me a bitch even to myself.


That said I will go and hunt down some food in the fridge I've made a job to myself to empty.


                                                           Love, B

Countdown to my 2nd trimester

I came back from London with a belly full of love on my 7th week of pregnancy. 
Being a newbie to all this, even reading about all the symptoms (and the freaking mood swings) did not prepare me for this roller coaster of an experience. 

So, I decided I needed to get some thoughts out to my second trimester self just in case I forgot how glorious the first one was. 



Dear B,

I hope you are happily sliding into your second trimester and enjoying the increased energy. Hopefully the nausea has quieted down as well and you can enjoy meals throughout the day instead of just the night time. I'm pretty sure during your first weeks you were the most bloated girl in all of Finland but maybe you'll have a bit of belly instead of air in there.

Remember to thank the people around you who have the patience to deal with your moodiness because we both know that you couldn't handle yourself if you were at the receiving end.
Don't argue this, B.

You are slowly losing you're wonderful, curvy, 22 y.o body but you have to keep in mind it's someone's home now. Promise me that every time you feel fat or want to crawl under a duvet and mourn for your previous party filled life, you will remember that you are growing a miracle.

Not many people know this about you but ever since you fought through your first (and last) abortion, you've been secretly hoping that you'd get knocked up. You're there now. With all the symptoms, the support, the denial and need to pee every two hours. Fucking embrace it. Not every women gets to have children even if they want to and you got it as a surprise package!

Take the pictures, Snapchat the future kicks, buy the mommy jeans and punch anyone who makes you feel like you are not aloud to enjoy your pregnancy. Eat less crap and drown yourself in veggies and water. And for heavens sake woman, get out of the house while you still can. Who knows how soon you're going to need someone to roll you down the stairs.

Last but not least, since every mommy blog out there is warning you about the lack of sleep you're getting yourself into in about 7 months, sleep while you can. Take all the naps. I mean all the naps.


                                                        Love, B